+18

Aurinko nousee 04.09

Aurinko laskee 22.39

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogini runouden tarjoaa suussa sulavan mustikkapiirakan ohjeen.

Ja lankojen värjäystä.

Eikö olisikin ihanaa istahtaa lempinojatuoliisi ja aloittaa jokin uusi neuletyö. Taustalla TV ssä pyöriessä lempi elokuvasi.

Ja etenkin aloittaa neuletyö itse värjäämillä langoilla.

Raparperilla värjäys, on värjärin unelma. Sillä lankoja ei tarvitse purettaa.

Lehtien sisältämä oksaalihappo kiinnittää värin villaan.

Lopputuloksena syntyy kauniita keltaisia, vihreitä tai beigen sävyjä.

Tarvitset

• Paljon raparperin lehtiä ja varsia pilkottuna

• Värjäysastia (ei ruoanlaittoon)

• Vettä ja villalankaa

Värjäyksen vaiheet

• Keitä liemi: Laita pilkotut raparperit kattilaan, lisää vettä ja keitä noin tunti, jotta väri irtoaa kasveista.

• Siivilöi: Poista kasvinosat liemestä halutessasi.

• Lisää langat: Laita kastellut villalangat haaleaan väriliemeen.

• Kuumenna: Nosta lämpötila 80–90 asteeseen ja pidä siinä noin 45 minuuttia. Älä keitä, ettei villa huonone.

• Jäähdytä ja huuhtele: Anna langat jäähtyä liemessä ja huuhtele ne sen jälkeen varovasti haalealla vedellä.

SIENILLÄ VÄRJÄYS.

Luonnonmateriaaleilla on värjätty lankoja iät ja ajat.

Tarvitset siis

Vähintään 10 litran teräs- tai emalikattila.

100 g lankaa vaatii vähintään 5 litraa vettä.

Värjäyskattilaa ei saa käyttää ruoanvalmistuksessa.

Mittausvälineet: vesilämpömittari, keittiövaaka, litran ja desilitran mitat.

Ämpäreitä, siivilä, kauha, pesuvati

Hengityssuojain, suojalasit, suojahansikkaat, esiliina, patakintaat, pannunalustoja.

Sileitä puukeppejä, maalarinteippiä, kynä

Neutraalia pesuainetta tai shampoota, etikkaa

Jotta sieniväri jää materiaaleihin paremmin kiinni, langat kannattaa purettaa ennen värjäämistä. Puretusaineita on olemassa monia erilaisia. Tunnetuin ja käytetyin aine on aluna. Se liotetaan lämpimään veteen. Jos värjättäviä lankoja on 100 grammaa, alunaa tarvitaan 25 grammaa.

Liota sieniä muutama tunti vedessä.

Keitä sieniä vedessä noin tunti.

Jäähdyä liemi ja siivilöi värjäysliemestä sienet pois.

Aseta puretetut langat värjäysliemikattilaan.

Nosta lämpötila 80–90 asteeseen. Älä anna veden kiehua.

Anna lankojen olla liemessä noin tunti. Voit halutessasi lisätä liemestä pois siivilöidyt sienet takaisin esimerkiksi sukkahousuissa.

Sekoita lientä välillä, jotta väri tarttuu lankoihin tasaisesti. Langat voi jättää värjäysliemeen jäähtymään. Tyypillisesti pidempi värjäysaika syventää väriä.

Nosta langat pois liemestä.

Anna lankojen kuivua.

Kääntele lankoja kuivumisen aikana.

Huuhtele langat vedellä kunnes niistä ei enää lähde väriä. Laita ensimmäiseen huuhteluveteen tilkka etikkaa. Pese langat neutraalilla saippualla.

Ja tadaa… kauniin väriset langat ovat valmiit.

Mustikkapiirakka

Sopii täydellisesti arjen herkkuhetkiin ja juhlien kahvipöytään.

Mustikkapiirakan kanssa maistuvat erityisen hyvin vaniljakastike, vaniljajäätelö tai nokare vatkattua kuohu kermaa.

Voit vielä viimeistellä pienellä tomusokerihunnulla.

Mustikat ovat kypsiä parhaillaan.

Mustikkapiirakka on klassikko.

Ja ohje menee näin, olkaas hyvä.

75 g

voita, laita voita, parempaa, kuin margariini

½ dl

sokeria

1

kananmuna

2½ dl

jauhoja

1 tl

leivinjauhetta

½ tl

kardemummaa

täyte

mustikoita

2 tl

perunajauhoja

1 prk (200 g)

kermaviiliä

1

kananmuna

½ dl

sokeria

1 tl

vaniljasokeria

Sulata voi leivontakulhossa mikrossa. Sekoita joukkoon sokeri ja kananmuna.

Lisää keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja kardemumma.

Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle. Voit painella taikinaa myös hieman reunoille.

Sekoita perunajauhot marjojen joukkoon. Ripottele marjat pohjalle.

Sekoita täytteen kermaviili, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Kaada seos marjojen päälle.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Marjojen joukkoon ei tarvitse välttämättä lisätä perunajauhoja. Laita jos tahdot, miten vain.

Super food… siis mustikka, metsiemme kultakimpale, tuore parhaillaan… on täällä.

Mustikat ovat pikku hiljaa kypsyneet.

Mustikkapiirakka on suurta herkkua.

Tai vaihtoehtoisesti kahvihetken kruunaa näyttävä mustikkakukko eli rättänä.

Vanilia jäätelö ja mustikkapiirakka kulkevat käsikädessä…

Mustikka on metsien kultakimpale.

Ja se on oikea terveyspommi.

Marjoja kannattaa ehdottomasti popsia.

Tieteellisiä tutkimuksia on tehty mmm. Mustikan vaikutuksista verisuonten ja silmien terveyteen.

Näiden alkusanojen kautta on aika astua itse tarinaan.

Tarinan Pulmu on käynyt mustikassa, hän on perannut mustikat. Laittanut mustikoita pakkaseen talven varalle.

Loppu mustikoista hän leipoo rättänän, että värjää mustikoilla lankoja kauniin violetin sävyiseksi.

Ja tarina alkaa se menee tällä kertaa näin. Fiktiivinen…

MUSTIKKA

Olin matkalla biljardikerholta kotiin, kun vastaani tepasteli naapurini lastensa kanssa, suu pielet sinisenä.

– Sitä on taidettu mustikkaa popsia, hihkaisin hyvää päivää toivotettuani heille.

– Miten voit tietää, että on mustikkaa syöty, kyseli naapurin lapset ihmeissään, silmät teevadin kokoisina, suu pielet sinisinä.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja eukko, kun heidän sinisiä suupieliä vilkaisi.

Ei ei… En omista kristallipalloa. Vaan Sherlock Holmes ajattelun (suupielet olivat sinisiä).

Holmes suosii deduktiivista päättelyä.

(Deduktiivinen päättely on päättelymuoto, jossa johtopäätös seuraa premisseistä. Toisin sanoen, jos premissit ovat totta, niin johtopäätöksen on oltava myös tosi. Esimerkiksi... Premissi on siis lähtökohta tai oletus, josta päättely tai argumentointi alkaa 1: Kaikki kissat ovat nisäkkäitä. Premissi 2: Karvinen on kissa. Johtopäätös: Karvinen on nisäkäs

Tämä runoilijatar kävi jokin aika sitten Lontoossa… 

Oli mukava tepastella 221B Baker Street:llä.

Sherlock Holmes, asui kyseisessä osoitteessa. 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, logiikastaan tunnettu.

Suosittelen. Lukemaan hänestä kertovia kirjoja.

Elokuvat ovat myös loistavia).

Ja takaisin tarinaan…

Jatkoin matkaani, ja saavuin kotiini.

Tein mustikka smoothien. Helppo tehdä.

Mustikkasmoothie ohje on seuraavanlainen.

2 dl mustikoita

1 dl maitoa

1 dl maitorahkaa

puolikas banaani

Miksaa/sekoita

Smoothieta nautiskellessani, avasin tv:n. Ja pläräsin kaikki 48 kanavaa, ja miltään kanavalta ei tule mitään.

Näissä tunnelmissa vietin siis ilta päivääni.

Oli helle. Laitoin pöytätuulettimen pyörimään.

Päätin ruveta leipomaan rättänää, kannellista mustikkapiirakkaa, mustikkakukkoa.

Ja pian kodissani leijaili jo hurmaava rättänän tuoksu ja vesi herahti kielelle.

Avasin jääkaapin.

Vanilja kastike oli loppunut.

Siispä kipin kapin kauppaan vanilja kastiketta ostamaan.

Rättänässä mustikat piilotetaan kannen alle.

Hyvän rättänän ohjeen löytää helposti, vaikkapas googlaamalla… mutta miten löytää ohjeen ja reseptin hyvään elämään.

En ole viime aikoina ollut tyytyväinen elämäni laatuun, en.

Tahdon enemmän.

Mietin rättänää kahvin kanssa nautiskellessani, että miten saavutan laadukkaampaa elämää ?

Hyvä olo ja hyvän tekeminen kulkevat käsi kädessä. Hyvä kasvaa hyvyydellä. Siispä elämässä pitää pyrkiä hyvään.

Ja olen lukenut, koulun pulpettia olen kuluttanut elämässäni lukuisia, lukuisia vuosia.

Siis aivoja pitää teroitella.

Kun en ole tekemässä hyvää, niin teroittelen aivojani. Opettelen jotain uutta… Luen… opiskelen, olen ikuinen opiskelija. Katson dokumentteja ja ennen kaikkea kuuntelen jotain minulle tärkeätä ihmistä.

Tai luen viisauksia kirjoista.

Näin syvälliseksi ajatukseni kävi ja kahvikuppi tyhjeni.

Soitin kahvin juotuani … videopuhelun ystävättärelleni.

–Hei… Mitäs kuuluu ? Menen keräilemään purnukoita pihalta, tulee ukkonen. Ettei tuuli paisko koriste purnukoita. Muutaman päivän kuluttua.

– Miten voit tietää, että tulee ukkonen? Kristallipalloko sanoi sinulle? Ystävättäreni kysäisi.

– Ei, vaan helteiden jälkeen tulee ukkonen, vastaan. Minulla ei ole kristallipalloa.

– Joko on avioerovireillä vai oletteko palanneet Markun kanssa yhteen, kysäisen Liisalta.

– Miten voit tietää?

– Teillä on ollut on/off suhde jo vuoden. Vastaan.

– Mitäs Maaritille kuului? Olikos uusia kuulumisia, hänhän kävi luonasi kylässä vasta (video puhelu ja kahvikupin lusikka on vinottain kahvikupin päällä… Vain Maarit laittaa kahvikupin lusikan vinottain kahvikupin päälle, kahvin nautittuaan).

– Olet uskomaton. Sinulla täytyy olla kristallipallo.

– Ei ole. Pidän Holmesista. Luen hänen kirjallisuuttaan. Olen omaksunut hänen tapaansa ajatella.

– Myi autonsa. Maarit.

– Vai niin. Leivoin rättänää. Piipahda huomenna kahvilla.

– Kiitos kutsusta.

– Huomiseen.

– Huomiseen.

Ja suljen videopuhelun.

Mustikalla voi myös värjätä lankoja.

Aivan ihana lilan sävy tulee lankoihin.

Rupesin kahvin juotuani lankoja värjäämään.

Ja lankoja värjätessä ilta saapuikin mukavasti.

Päivä oli pulkassa, huomenna neulon suloiset violetit villasukat kummipojalleni.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Hyvä kasvaa hyvyydellä, pyrkikää hyvään. Hyvä olo ja hyvän tekeminen kulkevat käsikädessä.

TAVOITTEENNE

tavoitteenne

päämääränne

pyrkikää hyvään

maiseman lumo

lumous säteilee

aitoa tunnelmaa

kapeat kujat kutsuvat

tutkimusretkille

nauttien merinäköaloista

ainutlaatuinen

unohtumaton

elämys

pyrkikää hyvään

Mustikka on maukas.

Ja mustikka on todellista villiä superfoodia..

Mustikan mahtavuus perustuu antosyaaneihin. Antosyaanit ovat antioksidantteihin kuuluvia flavonoideja, jotka antavat mustikalle sen syvän sinisen värin. Marjan antosyaanipitoisuus on sitä suurempi, mitä pohjoisemmassa marja on kasvanut.

Jos joku on kehottanut sinua popsimaan mustikoita… hän on tietänyt mistä puhuu…

Nyt suut makeaksi, sillä mustikat ovat täällä.

Mustikkasato 2026 näyttää tällä hetkellä lupaavalta?

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogini runouden tarjoaa tekstiä koruista.

Koruista siis sananen.

Tämä runoilijatar rakastaa isoja koruja.

Ja ripustaudun niihin, kuin joulukuusi joulupalloihin, joulun tienoilla.

Myös ripsiin saa koruja. Pieniä kimalle koruja.

Afrikassa näkee ns. mini lautasia korviksina. Pitkät korvalehdet ovat kauneuden symboli. Ikääntyessään naiset käyttävät yhä raskaampia korvakoruja. Tehden korvalehdestä pidemmän ja pidemmän. Korvanlehti ei saa katketa. Afrikassa.

Suloisessa tuhansien järvien maassammekin on venytys korviksia. Myös.

On laaja valikoima venytyskoruja eri materiaaleista ja tyyleistä.

Kylissä Afrikassa on upeita koruja, joillakin heimoilla.

Kasvomaalauksia, myös.

Sananen koruista, siis tänään.

Niin klassiset kauniit pienet kalliit timantti korvikset… kuin isot, olkapäille ylettyvät edulliset muoviset helyt. Upeita molemmat.

Korvakoruja on monenlaisia.

Sananen korujen historiaa, siis.

Tämän runoilijattaren ajatukset ovat tänään kaukana… Afrikassa.

Historian havinassa…. Noin 1830 luvulla… Korut olivat kukka- ja lehtinauhojen kera koristeltuja…

1940-luvulla koruissa käytetiin timanttia edullisempaa lasikiveä. Ja se kimalsi kauniisti. Pling plingiä. Kukapas nainen, ei rakastaisi pling plingiä?

Kullan suosio romahti saatavuuden ja hintavuuden takia.

1950-luvulla korvakorut saattoivat riippua pitkälle ja olla näin näyttävä osa asua.

Kalevalakoruilla on ollut uraauurtava vaikutus modernin suomalaisen korun syntyyn.

1990-luvulla korujen materiaalina näkyi katukuvassa pääosin edulliset materiaalit, kuten muovit ja metalli.

2000 luvulla… nilkkakorujen yleistyminen, varvaskorut, kynsikorut, lävistykset sekä hammaskorut, korvakorujen lisäksi.

Noin 2010 luvun jälkeen tulivat nännikorut.

Muotinäytöksiin suunnitellut korut olivat näyttäviä, kauniita ja epäkäytännöllisiä.

Timantit koristivat ja olivat aitoja koruja.

1980-luvuilla koruissa oli asennetta; ne olivat rohkeita ja näyttäviä.

Krusifiksikorut ovat upeita. Lähinnä kaulakoruja.

Korvakoruissa, riipuksissa ja rintaneuloissa oli muinoin rusetteja ja korujen osien välillä roikkuvia ketjuja. Ajanjaksolle tyypillisiä koruja olivat päähän laitettavat asusteet: otsanauhat, tiarat ja hiuskammat. Historian havinassa.

Riipukset, ketjut, helminauhat, ranne-, nilkka- korva- ja nenärenkaat, rintakorut, hiussoljet ja vyönsoljet.

Kulta, hopea, platina.

Rihkama.

Eikö kellokin ole koru ? Kenties, kenties, ei. Solmioneula, vihkisormus ja kalvosinnapit

Korvakorut ovat koristaneet ihmisten korvia vuosisatojen ajan…

Ilmaisseet, muotia, kulttuuria, identiteettiä.

Korvakoruilla, on kiehtovia tarinoita.

Historian havinassa korvis oli paitsi esteettinen… myös sosiaalista ja yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva merkki.

Korvakorujen historia on piiiitkä. Värikäskin.

Merimiehet käyttivät vain yhtä korvakorua osoittamassa, että parin toinen puolisko odottaa morsiamen kätköissä kotisatamassa.

Ensimmäiset, jo kivikaudelta tunnetut korut olivat luonnonesineitä, kuten simpukankuoria, eläinten hampaita, kalanruotoja, luita ja helmiä.

Korvakorut kertoivat vauraudesta.

Ennen rahan keksimistä koruja käytettiin kaupankäynnissä vaihdon välineinä.

Kulta on kaikkina aikoina ollut tärkein korujen valmistusaine.

Korvia on yleensäkin koristeltu erilaisilla riipuksilla. Kautta aikain.

Suuret korvakorut olivat raskaita, joten pitkien kutrien alle saatettiin laittaa apunauhat, jotka kiedottiin koko korvan ympärille kannattelemaan korun painoa jottei korvalehti venyisi.

Kulta, hopea ja platina.

Nykypäivänä koruja on valtavasti erilaisia… vain mielikuvitus on rajana.

Monia materiaaleja… niin hevosen häntäjouhista, huovasta, tuohesta, lasista, kristallista, keramiikasta, nahasta, puusta, muovista, kivistä ja nyplätystä pitsistä.

Menneiden aikojen tuulahdus on pitkään pitänyt pintansa korumuodissa.

Minä pidän isoista korviksistani. Mitäs pidätte näistä korviksistani? Pitsiä koruissa. Kyllä, kyllä. Pitsiä.

Koruja käytetään asukokonaisuuden täydentäjänä.

Nappi… riipus… rengas korvakoru.

Jos ei tahdo korviin reikiä. Klipsi korvis. Tai magneetti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Maininta korvakoruista löytyy savitauluista ja muinaisen Egyptin papyruksista. Kaukaa kaukaa.

Korkea asema ilmaistiin korvakoruin.

Keskiajalla oli korvakorut merimiehillä.

Tummilla miehillä oli korvakoru.

Kultainen rengas, niin merimiehillä, kuin kaaleilla.

Korvakoruilla on pitkä historia.

Muodikkuuden kautta, trendeihin. Kulki korvakorujen tie.

Korvakoruissa sydän symbolisoi rakkautta.

Risti. Jumalaa.

Kuu naisellisuutta ja härkä voimaa.

Intiaanien korut liittyvät heidän kulttuuriinsa ja perinteisiinsä.

KORVAKORUT VOI OLLA MYÖS KAUNIS OSA ASUSTETTA JA KOKONAISUUTTA… ILMAN MITÄÄN MERKITYSTÄ.

Siinä sananen korvakoruista… historian kautta tähän päivään…23.7.2026 asti…

Näin kesäisin tämän runoilijattaren nilkkaa koristaa koru.

Nilkkakorulla on yli kahdeksantuhantinen historia, joka ulottuu muinaisesta Mesopotamiasta ja Egyptistä aina Intian niemimaalle. Ensimmäiset korut valmistettiin luonnonmateriaaleista, kuten simpukoista ja puusta.

Ajan myötä niistä kehittyi vaurauden ja yhteiskunnallisen aseman symboleja.

Egyptissä nilkkakorut olivat suosittuja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varakaat käyttivät kultaa ja jalokiviä, kun taas tavallinen kansa turvautui kupariin, nahkaan tai helmiin, jotka toimivat samalla onnea tuovina amuleteina.

Intiassa nilkkakoru on ollut puolestaan naisellisuuden ja tanssijoiden tärkeä symboli jo tuhansien vuosien ajan.

Tiesitkös, että nilkkakoruihin kiinnitettiin usein pieniä kelloja tai helmiä, jotka pitivät rytmikästä ääntä.

Kilikalikilikali. Tassua toisen tossun eteen vieden.

Joillakin alueilla vaimot käyttivät vasemmassa nilkassa useita ketjuja osoittaakseen olevansa naimisissa.

Vähän, kuin vihkisormus, tai melkein.

Muotiin nilkkakorut tulivat 1900-luvun puolivälissä, erityisesti 1970-luvun boheemin ja hippikulttuurin myötä. Nykyään nilkkakoru on ennen kaikkea kesäinen ja naisellinen asuste, jota käytetään vapaasti ilman sen kummempia symbolisia sitoumuksia. Ja tarkoituksia.

Kait vain kauneuden takia.

Ja mikäs on erikoisin koru.

Hmmmmmm????

Maitohampaista tehdyt viktoriaaniset korut: 1800-luvulla?

Jotkut nykytaiteilijat, valmistavat silikonista korvalehden tai ihmisen sormen näköisiä koruja.

Rannekoruista sananen.

Rannekorut ovat yksi ihmiskunnan vanhimmista korutyypeistä.

Vanhimmat tunnetut rannekorut on valmistettu luonnonmateriaaleista, kuten luista, simpukankuorista, puusta ja kivestä.

Aiemmin ”jokirannekoruna” tunnettu ohut, symmetrinen timanttirannekoru sai ikonisen nimensä TENNISRANNEKORU vuonna 1987, kun tennispelaaja kadotti omansa ja pyysi ottelun keskeyttämistä korun etsimisen ajaksi.

Joillakin menee suvun perintönä, vaikkapas kaulakoru.

Tai miksi ei taskukello.

On kynsikoruja. Tällä runoilijattarella on kynsikoru.

Tämä runoilijatar rakastaa isoja ja näyttäviä koruja.

Bling blingiä.

Mutta myös rihkamaa.

Napakorut yleistyivät 1990-luvun alussa nuorilla.

Milleniumina äärimmäisen suosittu.

Mutta tiesitkös… että… sitkeän urbaanilegendan mukaan Egyptin faaraot olisivat käyttäneet napakoruja osoittaakseen kuninkaallista asemaansa. Tälle väitteelle ei löydy tukea historiallisista dokumenteista tai arkeologisista löydöistä.

Legendaa vai tuulesta temmattu väite, kukas tietää?

Kaunis koru on napakoru, mistä vyötärön ympäri menee ketju.

Historioitsijat ovat havainneet, että viikingit käyttivät aikanaan koruja , joista suurin osa koostui pronssista ja hopeasta.

Jalokiviä pidettiin harvinaisuutena viikinkien keskuudessa, koska he käyttivät usein materiaaleja, kuten lasia, meripihkaa ja eläinten luita.

Vaikkapas nenärenkaat eivät suinkaan ole uusia keksintöjä. Arkeologia paljastaa, että ihmiset ovat menneet vuosituhansia äärimmäisyyksiin erottautuakseen, sulautuakseen joukkoon. Kummin päin vain.

Tatunointeja on ollut kauan.

Alpeilla vuonna 1991 on löydetty jäätynyt kivikauden mies ja ette usko mitä? Hän oli täynnä tatuointeja.

Yli 5 300 vuotta vanhan jäämuumio Ötzin kehosta löytyy peräti 61 tatuointia.

Kyllä luit oikein…

Koruista en tiedä.

Onko sinulla, vaikkapas umpisuoli leikattu ja pidät arpea rumana.

Höpö höpö…

Arpitatuointeja otetaan, jossain päin maailmaa. Joten arvetkin kaunistavat.

Nämä eivät ole (vielä) rantautuneet suloiseen tuhansien järvien maahamme.

Ihoa viilletään, naarmutetaan tai poltetaan, jolloin koholle nouseva arpikudos muodostaa kuvioita.

Kuviot kertovat mm. kantajansa heimosta ja asemasta perheessä.

Nenän väliseinän rustottomaan alueeseen on laitettu tappi (septum).

Uuden-Guinean kansat ovat perinteisesti koristelleet lävistettyä nenän väliseinää luilla ja höyhenillä vaurauden symbolina.

Septum teki todellisen läpimurtonsa lännessä 1970- ja 1980-luvuilla punkkareiden keskuudessa, tosin renkaana nenässä.

Korusta tuli provosoiva keino kapinoida vallitsevan yhteiskunnan normeja vastaan.

Jossa (lähes kaikki) oli vain kurjaa. Epäoikeudenmukaista ja kapinoinnin arvoista.

On myös varvas koruja.

(Pienet jalat, tehtiin jalat sitomalla… Näitä kutsutaan lootus jaloksi). Symboloi naiskauneutta?

Afrikkalaisen mursi-kansan naisilla, alahuuli on venytetty jopa 15-senttisillä puulevyillä.

Myös Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat venyttivät alahuulensa.

Mitä suurempi levy, sitä korkeampi asema.

Kuvasti myös lapsien määrää.

Naisten koru, siis.

On siroja, kauniita, pieniä Eurooppalaisia koruja.

Vaikkapas klassiset helmet.

Pienet timantti korvikset.

On neutraaleja koruja… Pieniä siroja kaulanauhoja, vaikkapas.

Ystävä rannekkeet, makrameeta. Ne pitää tietenkin mainita, myös.

Tiara.

Nykyisin kaunis hiuskoru.

Tykkään käyttää hiuskoruja.

Ja mikäs on sitten tämän runoilijattaren lempikoru.

Rummutusta. Tadaaa…

Tämä valtavan iso ja erittäin painava kaulakoru.

Mitäs pidätte, upeat blogini Runouden sävelin lukijat?

Mielestäni kaulakoru on kaunis (ei niinkään merkitse mitään). Rakastan isoja koruja.

Ai niin…

Meinasin unohtaa.

Koska olet blogissa runouden, upea blogini lukija.

Hiuskoru.

On runon aika.

Uusi runo.

Niin uusi, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

Pysytääs teemassa, koruissa.

Olen rakentanut runon sanan kallista ympärille (kallistaa-kaataa… kallista-arvokasta).

Ja kaunis runo menee näin. Olkaas hyvä.

SAFIIRI

äärimmäisen

arvokasta

sanoinkuvailemattoman

kimaltavaa

ja

kallista

joten

älä hukkaa

kaada

ja

kallista

sitä pois

sillä rakkaus

on äärimmäisen

kallis arvoista

safiirit ovat

olleet arvostettu

vuosisatojen ajan

vanhassa Kreikassa

uskottiin että

voivat parantaa

jopa kateudelta

jalous

luottamus

totuus

viisaus

hehkuu safiirissa

korussa

kauniissa

sinisissä

kivissä

eivät lohkeile

hajoa

naarmuunnu

kenties

harvinaisempiakin

kenties

ei

kallista

korua

rakkautta

niin arvokasta

oi, niin kallista

älä siis

kaada ja kallista

safiirin säihke

rakkauden lumo

rohkea

ylellinen

mieleen painuva

unohtumaton

mausteinen

lämpö

klassikko

safiiri

koru

Ensi viikolla on jo elokuu.

Elokuu

Suomalaisessa kalenterissa vuoden kahdeksas, 8. kuukausi ja kesän viimeinen kuukausi.

Nimensä elokuu on saanut sadonkorjuusta, ”elosta”, jota silloin tehdään. Vilja korjataan pelloilta, siis.

31 päivää.

Elokuun kukkia ovat miekkalilja ja unikko.

Elokuu on myös kesälomakuukausi. Vielä, monilla.

Muutamia päiviä elokuulta mainitsen.

– Tove Jansonin päivä. Suomalaisen kuvataiteen päivä, on elokuussa.

– Suomen luonnon päivä.

– Ja venetsialaiset ovat elokuussa.

Venetsialaisten aikaan on jo niin pimeää, että ilotulitteet näkyvät hyvin.

Venetsialaiset ovat elokuun viimeisenä lauantaina.

Veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla.

Veden, tulen ja valon juhla.

Venetsialaisten juhlinta aloitettiin Helsingissä vuonna 1840.

Meren rannalle keskittyvä juhlinta käsittää värikkäitä lyhtyjä, nuotioita ja ilotulituksia.

– Kansainvälistä kissanpäivää vietetään joka vuosi 8. elokuuta.

– Seuraava Suloisessa tuhansien järvien maassamme näkyvä auringonpimennys on 12. elokuuta 2026.

”Aurinko pimenee ja Kuu värjäytyy vereen.” – Joel.

(Viimeksi Kuu hehkui punaisena maanantaina 29. kesäkuuta – tiistaina 30. pv. 2026, hiljattain siis).

Elokuussa ilmoittaudutaan harrastuksiin.

Lukaises blogiani runouden pidemmälle. Olen kirjoittanut blogimerkinnän harrastuksen tärkeydestä ja siitä, kuinka harrastus voi antaa sanoin kuvailemattoman paljon.

Monilla starttaa arki kesäloman jälkeen. Elokuussa

Pidän arjesta, yllätys yllätys.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi lomaa.

Totta vie rakastan.

Ensi viikolla on jo elokuu.

Vielä rippeet heinäkuusta jäljellä.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

16.7.2026

+16

Aurinko nousee 03.20

Aurinko laskee 23.28

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

- Runoilijatar

Lukemisiin

(Kuvan tekstit saat suuremmaksi, kuva ruutua suurentamalla).

+15

Aurinko nousee 02.53

Aurinko laskee 23.53

On kylmä kesäinen, kaunis päivä

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joskus blogissani sananen, oi niin rakastamastani muodista.

Joskus höyryäviä suussa sulavia sapuskoja. Reseptejä, kokkaus ohjeita.

Joskus sananen päivän polttavasta puheenaiheesta. Blogissani runouden.

Tänään siis sananen päivän polttavasta puheenaiheesta.

Ja päivän polttava puheen aihe on…

Tänään starttaa tangomarkkinat.

Olen tarinan kertoja. Runoilijatar.

Runouden sulosiivin edetään blogissani. Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani ja tarinoissani.

Olen laajentanut skaalaani runoudesta… laulun sanoihin. Tällä kertaa tangoon.

RAKKAUDEN PALO SULATTAA SYDÄMEN RUODAN

Lähdet, vai jäät ?

Ikkunassa kimaltaa

lumihuurteiset jäät.

Rakkauden palo sulattaa sydämen roudan.

Antaen, lämmön. Niin kauniin poudan.

Jäätävän talven vaihtuessa kesään

JÄISEN SYDÄMEN SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Lumi huurteinen puu. Naisen punattu suu.

Kadonneen hymyn löytäessä huulille.

Kaunis jäähile. Lumihiutaleiden tanssi.

Jää vangitsee merta.

Hetki hetkeltä auringon lämpö vapauttaa meren.

Pian meri on vapaa jään kahleista.

Joutsenien lipuessa pitkin meren pintaa.

Sinivuokkojen puhjetessa kukkaan.

Sinivuokkojen hehkuessa kauneuttaan.

Luonto herää eloon.

Sädehtien vehreän vihreänä.

Pitkän pimeän kylmän talven jälkeen.

Rakkauden astuessa sydämeen.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Ei ole enää vain minä. On me.

Jäätävä viima. Ja kuura.

Puiden hehkuessa kauneuttaan lumi hunnussaan.

Kuin nainen hää hunnussaan.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Jääkide.

Naisen punatut huulet.

Silloin rakkauden kutsun kuulet.

Sulaa vahaa on jäätävät tuulet.

Kadonneen hymyn löytää naisen punatut huulet.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Tulinen tango kertoo, kuinka jäätynyt sydän sulaa… palavan rakkauden voimasta.

Tangon juuret ovat muuten Buenos Airesissa… Argentiinassa ja Montevideossa Uruguayssa. Musiikinlajina tangon juuret ovat kauempana, Afrikassa. Kyllä, luit oikein.

Musiikki makuni on monipuolinen…. Rakastan rockia… iskelmää, kuin tangoakin… jne…

Topi Sorsakoski on lempimusiikkiani.

Ja toinen tulinen kirjoittamani tango menee näin… Ja on nimeltään: TULINEN TANGO RAKASTAVAISTEN, LOISTEESSA AURINGON SÄTEIDEN

TULINEN TANGO RAKASTAVAISTEN, LOISTEESSA AURINGON SÄTEIDEN

ulapalla sädehtien

auringon säteet

silloin oi tahdo

syvällä sydämessään kaiho

silloin suudelman neito

kädelleen, saisko

illan varjon

saapuessa

aio

oi aito

tunnelmallinen kuutamo

toisensa rakastavaiset saavatko

oi, muistatko

kohtalo

odotatko,

kohtaavatko

rakastavatko

loisteessa katuvalon

edessä vanhan

majatalon

rakastavatko,

lentää

sudenkorento,

kuvittelevatko,

odotatko,

kohtaavatko

rakastavatko

ulapalla sädehtien

auringon säteet

silloin oi tahdo

syvällä sydämessään kaiho

odotatko,

kohtaavatko

rakastavatko

kohtaavatko

rakastavatko

loisteessa katuvalon

edessä vanhan

majatalon

rakastavatko

Ja astutaas fiktiiviseen tarinaan. Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika… Ja se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…

Saimi on onnellisesti purjehtinut avioliiton satamaan, automekaanikko Tapion kanssa. Tarinan alussa muistellaan kahdeksan, 8, vuotta sitten ollutta lomaa Buenos Airesissa… Argentiinassa … ja päätetään tarina tähän päivään – minnekkäs muuallekkaan – kuin tangomarkkinoille… Aviopari rakastaa tangoa…

Ja tarina alkaa…

Tarina on nimeltään

TANGON TAIKAA

Olen matkustellut. Ja sehän tunnetusti avartaa.

Olen käynyt mm. Buenos Airesissa… Argentiinassa … tangon juurilla.

Rakastan tangoa (omistan tosin Metallican paidankin, musiikki makuni on monipuolinen) .

Latinalaisen Amerikan Pariisiksi kutsuttu Buenos Aires sädehtii tangon taikaa.

Tunnelma oli kansainvälinen ja kulttuuri värikäs… siellä päin maailmaa.

Rakastan historiaa, museoita. Ja viihdyn hyvin pölyisen museon uumenissa… Niissä piipahdin ilman muuta myös Buenos Airesissa. Paikan kolonialistinen historia ulottuu 1600-luvulle saakka.

Markkinat olivat huikeat. Ja markkina humu mukaansa tempaavaa.

La Boca on yksi Buenos Airesin eurooppalaishenkisistä kaupunginosista. Ja siellä värikkäiden peltitalojen rivistöä reunustavat pienet ja oi, niin nostalgiset baarit, kahvilat, että ravintolat.

San Telmo on puolestaan vanhimpia kaupunginosia. Toistasataa vuotta vanhojen talojen ja mukulakivikatujen keskellä oli esiintyviä katutaiteilijoita. Ja siellä pitkin mukulakivikatuja kävellessäni korviini kantautui tangon sävelet.

Puistonpenkit notkuivat shakkia pelaavista miehistä ja mate-teetä piipahdimme juomaan idylliseen kahvilaan.

Juhliminenhan siellä päin maailmaa ihmisillä on ihan veressä.

Iltaisin istuin rakkaimpani kanssa kynttilöiden valaisemassa ravintolassa. Viinilaseja kilistellen, iloisen puheen sorinan ympäröimänä. Tangon sävelten soidessa.

Ravintola oli muuten auki ympäri vuorokauden.

Aamu yöstä paikka on turvaton ja levoton. Joten silloin pysyimme visusti hotellissa. Emme laittaneet nokkaakaan ulos hotellista. Turvaton maailman kolkka aamuöisin.

Tangosta kulminoituu paikallisten luonne.

Tangon on täynnä draamaa, tulisia tunteita.

Tangon tanssijat pukeutuivat värikkäästi.

Tanssikouluja ja tangopaikkoja on lukuisia, niissä vierähti aikamme. Ensimmäisenä lomapäivänä astelimme tanssikouluun ja kun tangon askeleet olivat hallussa, suuntasimme tangopaikkoihin. Ei askeleet vaikeita ole, ja taivutus kuuluu tangoon, ilman muuta…

Tangoon törmäsi myös jopa keskellä katua. Ei ollut lainkaan erikoista, että joku tanssahteli tangoa pitkin katuja.

Hintataso oli edullinen kaupoissa, ostoskeskuksissa sekä markkinoilla.

Syys-marraskuu tai sitten vaihtoehtoisesti maalis-toukokuu on parasta aikaa Buenos Airesissa.

Olimme toukokuussa pari viikkoa siellä, kahdeksan, 8, vuotta sitten.

Silloin siellä oli – mitkäs muutkaan – kuin tango -ja viini festivaalit.

Elämän mottoni on seuraavanlainen: Et voi elää positiivisesti, jos ajattelet negatiivisesti… Olen käynyt valtavan painin ajatusteni takia. Hetkittäin ajatukseni ovat sotkussa kuin kissan leikkimä lankakerä. Hetkittäin ajatukseni ovat synkkiä ja joskus katkeruuden siemen saa itää ajatus maailmassani… Juuri tämän johdosta elämän mottoni on… Et voi elää positiivisesti, jos ajattelet negatiivisesti.

Kenties Jaakobin painia.

Jaakobinpainiksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilö joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan. Aihe on saanut suurta suosiota kuvataiteilijoiden keskuudessa, mm. Rembrandt (1659), Gustave Doré (1855), Eugène Delacroix (1861), Alexander Louis Leloir (1865), Léon Bonnat (1876), Gustave Moreau (1878), Paul Gauguin (1888). Noin muutaman mainitakseni. En tiedä onko ajatusmössöni, niinkään sisäisen ristiriidan ratkaisemista. Se on negatiivisissa ajatuksissa vellomista. Harrastan ajatuksen siirtoa, mielikuvaharjoittelua ja unelmointia, tämän johdosta. Etten huku ajatuksiini.

Minulla on mieheni kanssa parhaillaan kesäloma.

Olen kaupassa töissä, puolisoni on automekaanikko.

Olemme viettäneet kesälomaa mökillämme.

Ja tangoa rakastavina, suuntaamme kohti läntistä Suomea… Viiden, 5, radan risteystä, valtateiden yhtymäkohtaa. Etelä-Pohojanmaata, toisin sanoen. Seinäjokea. Tangomarkkinoita.

Oi, mitkä kultaiset sävelet kaikuvatkaan ilmassa.

Tunnelma on erilainen suloisessa tuhansien järvein maassa, kuin tangon soidessa Buenos Airesissa, olemmehan jäyhää kansaa.

Olemme Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella. Pohojalaaset ovat jäyhiä.

Seinäjoella on pinta-alaa 1 469 km² ja asukkaita noin 61 000 sekä perustamis vuosi on 1868.

Seinäjoki on Suomen nopeimmin kasvavia kaupunkiseutuja.

Seinäjoelta löytyy myös golfkenttä, ravit, jokilaivaristeilyitä sekä Aalto-keskus ja Apila-kirjasto että Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo sekä mm. Törnävän kartanoalue.

Menimme oitis, tangokadulle tanssimaan.

Tango prinssejä, prinsessoja, kuningattaria ja kuninkaita on niin paljon maassamme, että he eivät jääneet mieleemme, mutta tangon sävelet, ne jäivät soimaan korviimme.

– Onko nämä missikisat vai laulukisat, kuiskasi mieheni korvaani ? Kampaukset olivat kampaajien loihtimia. Ja korut ja meikki, että asut viimeisen päälle.

Ja niin askeleet veivät meitä pitkin tangokatua.

Neljä, 4, askelta, kaksi hidasta ja kaksi nopeaa.

Tangon rytmikuvio on miehellä seuraava:

V…….O…….V…O…V…….O…….V…O…V…….O…….V…O…V…….O…….V…O…

1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…

Naisella rytmikuvio on vastaavasti:

O…….V…….O…V…O…….V…….O…V…O…….V…….O…V…O…….V…….O…V…

1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…

Unelma ja elämä on yleensä ristiriidassa, kaihoisissa ja tunnelmallisissa tangoissa.

Sen pituinen se.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

- Runoilijatar

Lukemisiin

6.7.2026

+13

Aurinko nousee 02.46

Aurinko laskee 23.58

Viileä ja kylmä kesäinen päivä

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää runon ja suven päivää. Eino Leinon päivää.

Eino Leino

Armas Einar Leopold Lönnbohm

6. heinäkuuta 1878 Paltamo – 10. tammikuuta 1926.

Suomalainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko.

Leinon laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto sisältää runoutta, romaaneja, näytelmiä, esseitä ja lehtipakinoita sekä suomennoksia ulkomaisesta kirjallisuudesta.

Leino luetaan Suomen merkittävimpiin kirjailijoihin.

Sekä hänen lyriikkansa, että runonsa ovat vuosikymmenestä toiseen pysyneet laajojen lukijapiirien suosiossa.

Hän syntyi sivistyneeseen keskivarakkaaseen maalaisvirkamieskotiin.

Hän oli kymmenlapsisen perheen kuopus.

Leino oppi lukemaan jo kolme, 3, vuotiaana.

Koulua hän kävi mm. Kajaanissa, Oulussa ja Hämeenlinnassa.

Kulttuuripiireissä hän sai arvostusta että arvostelua.

Leino meni kolme kertaa naimisiin.

Hän kuoli 1926. Suht nuorena. 47 vuotiaana.

Hänellä oli hienot hautajaiset. Ja mm. patsas Esplanadin puistossa jne...

Arki elämä ei häneltä sujunut väliaikaisuuden vuoksi.

Eino Leino on kirjoittanut mm. runoteoksia, proosaa, käännöksiä, näytelmiä.

Helkavirsiä, 1903.

Sädehtivää runon ja suven päivää. Kaikille upeille blogini runouden lukijoille.

Pian on taiteiden yö.

Taiteiden yö on ympäri Suomea.

Sijoitan tarinani taiteiden yöhön…

Ennen taiteiden yö keräsi Helsingin keskustaan NOIN 100 000 ihmistä… Veikkaanpas, että nyt on vielä enemmän poppoota… katsotaan osuinkos oikeaan ?????????????????????????????

Jo tämä osoittaa, että ihmiset rakastavat taidetta…

Taide on myös tunne tila, mielestäni…

Kuopiossa on taiteiden yö… Oulussa… Rovaniemellä… Helsingissä… Kuusamossa on taiteiden yö… Taiteiden yö on ympäri Suomea.

Olen tarinan kertoja… On fiktiivisen tarinan aika. Tarinaa kerrotaan minä muodossa Leilan suulla… Ja tarina alkaa… se menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…

TAITEIDEN YÖ

Olen taiteellinen lady, Leila. Rakastan niin oopperaa kuin katuteatteriakin.

Kesälomani vietin mökkeillen.

Aamuni alkoivat kesälomalla, siten, että pulahdin järveen laiturilta uimaan.

Virkistäviä aamuja.

Oli ihanaa istua mökin kuistilla aikaisin aamulla ja nauttia appelsiinimehua ja marmeladi leipää aamiaiseksi, uinnin jälkeen.

Mökkeilin koko neljä viikkoa.

Minulla on kultainen noutaja. Koira viihtyi valtavan hyvin mökillä.

Ja luin pinon kirjoja. Jos toisenkin… kesälomallani.

Nyt on alkanut arki.

On elokuu.

Päivät vierähtävät muodin parissa. Työskentelen vaateliikkeessä.

Perjantaina on taiteiden yö.

Ystävättäreni ovat menossa sinne. Minä mukaan lukien.

On vapaapäivä.

Alku illasta istuimme iltaa ystävättäreni Siljan luona. Silja on oikein mukava. Hänet olen tuntenut vain pari vuotta. Kun taas Mirja on lapsuuden ystäviäni. Siljan tunnen maalauspiiristä. Käyn keskiviikko iltaisin maalailemassa muotokuvia.

Harrastan muotokuvamaalausta.

Muotokuva kuvaa henkilöä.

Piirustus, maalaus, veistos tai valokuva. Miksei artikkeli, reportaasi, kirja tai television dokumenttiohjelmakin voi olla muotokuva ?

Muotokuva kuvastaa henkilön taustaa, piirteitä, pyrkimyksiä, persoonallisuutta, henkilön tärkeimpiä ja arvostetuimpia puolia, sekä asemaa.

Vastakohta muotokuvalle lie abstrakti taide. Mitä en ymmärrä lainkaan.

Taulun voi ripustaa vaikka väärinpäin seinälle.

Kuka tahansa osaa piirtää viivan, mutta vaatii taiteellisia lahjoja piirtää muotokuva.

Valokuvista tunnetuin muotokuva lie vaikka ylioppilasvalokuva.

Valokuvausta en niinkään harrasta, vaan konterfei:ta.

Historia tarjoaa myös mielenkiintoista taidetta mielestäni, puulle tehdyt muumioiden vahamaalaukset, ensimmäisestä kolmanteen vuosisadalla. Muotokuvia, ensimmäisiä sellaisia…

Parsuna… Attribuutit ja ikoni.

Muotokuva liitetään usein johonkin tapahtumaan, vaikkapas jo mainitsemaani ylioppilaaksi tuloon.

Omamuotokuvia teen harvoin.

Eräs muotokuvan erityislaji on profiilimuotokuva, tätä suosin maalauksissani.

Mirja poksautti samppanja pullon, taiteiden yönä, alku illasta.

Lasimme kilisteltyämme… Keskustelumme suuntautui – mihinkä muuallekaan – kuin taiteeseen.

– Kenellä on taiteiden yön ohjelma ? Silja kiljaisi. Ilman sitä, ei taiteiden yöstä tule mitään.

Mirja nosti kännykän.

Kännykästä googlettamalla löysimme taiteiden yön ohjelman.

Ilta oli pelastettu.

Ensimmäiseksi suuntasimme taidegalleriaan. Meri teemainen taidenäyttely. Taidenäyttely oli taidepiiriläisten ryhmänäyttely… Oli pauhaava meri kehystettynä… kuin tyyni meri… eräs oli maalannut surffilaudan ilman vettä… taiteilijat olivat tuntemattomia…

Ns. taviksia… mutta ammattitaitoisia… laadukkaita meri aiheisia maalauksia oli… kehystettynä taidegalleriassa.

Täältä askeleemme vei kuuntelemaan lavarunoutta.

Lavarunous on suullista ja kirjallista ilmaisua, jossa runoutta, laululyriikkaa esitetään…

Täällä räpättiin….

Lopuksi oli myös open mic -osuus, jossa osallistujat esittivät omia runojaan.

Oli perinteistä runoutta, tarinankerrontaa, spoken wordia, stand up – komiikkaa ja laululyriikkaa sekä näiden yhdistelmiä.

Minusta tuli kerta heitolla räpin fani.

Iltamme huipentui balettiin.

Baletti, kurinalaisia sääntöjä, liikekieltä. Baletti on yksi tanssitaiteen muoto ja länsimaisen taidetanssin vanhin lajityyppi. Tekninen taituruus oli valloillaan, baletti esityksessä.

Helsingin keskusta keräsi arviolta noin 130 000 kävijää taiteiden yönä.

Ihmiset rakastavat taidetta.

Ihmiset tarvitsevat taidetta.

Mitä ilman ei voi elää?

Ilman leipää ja sirkushuveja (taidetta).

Ensi vuonna tahdon muotokuvani taiteiden yöhön… Tämä on tavoitteeni ja unelmani…

Vierähti vuosi…

Koetti jälleen taiteiden yö…

Ja Leilan maalaama muotokuva komeili gallerian seinällä. Hän piti ryhmä taidenäyttelyn.

Myös muiden taidepiiriläisten maalauksia oli seinillä…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

TARVITSEMME LEIPÄÄ JA SIRKUS HUVEJA.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

- Runoilijatar

Lukemisiin

4.7.2026

+23

Aurinko nousee 02.40

Aurinko laskee 00.04

Lämmin, aurinkoinen, kaunis päivä

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

- Runoilijatar

Lukemisiin

+17

Aurinko nousee 02.35

Aurinko laskee 00.09

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Blogini runouden tarjoaa mm. suussa sulavia kokkaus ohjeita. Reseptejä.

Lukaises blogiani pidemmälle. Tarjolla mm. Grillauksen Top 10.

Näin nappaat hyvän ruoka kuvan someen.

Mieti, mitä kuvaan tahdot ja mitä ei.

Sommittele, siirtele asioita, poista ylimääräiset elementit kuvasta.

Somessa pysäyttävä sapuska kuva on yksinkertainen.

Unohda salama.

Säädä valoitus.

Tue kamera.

Valitse oikea kuvakulma.

Ja tadaa.

Upea ruokakuva on valmis blogiisi postattavaksi, a´vot.

Säädin vähän valoitusta kuvaani, en käyttänyt salamaa. Hah hah hah hah :D

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

- Runoilijatar

Lukemisiin

30.6.2026

+15

Aurinko nousee 02.30

Aurinko laskee 00.13

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Kohota katseesi taivaalle.

Taivas tarjoaa huikean show n.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä taivaalle kipuaa iso, punainen täysikuu.

Mansikkakuu.

Suomessa mansikkakuu osuu tiistaille kello 02.56.

Kuu on valtava.

"Aurinko pimenee ja Kuu värjäytyy vereen" – Joel.

(Auringon pimennys on 12 elokuuta 2026).

Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa.

Kuu, suu, muu, luu. Kaipuu, kaikuu.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

- Runoilijatar

Lukemisiin